Edelleen RAITA-opintohin liittyen kävin kesällä puutyökurssin, jossa teimme kankaanpainantaan käytettäviä leimasimia. En ollut koskaan aiemmin tehnyt mitään puusta, enkä ollut käyttänyt edes porakonetta. Opettajana ollut taiteilija otti minut koekaniiniksi, kun hän selitti miten akkuporakonetta käytetään. Siinä hän teki virheen. Surautin porakoneen läpi vanerilevyn ja puualustan melkein metallipöytään asti. Hän siirsi heti työn tehtäväksi puupöydälle. No, onhan se aina hyvä tietää, miten asioita EI pidä tehdä.
Also connected with my RAITA artisan studies I enrolled on a woodworking course. There we made stamps we can use when printing fabric. I had never made anything out of wood; I hadn’t even used a power drill before. The woodwork artist who was our teacher used me as a guinea pig to show the others how a battery power drill is used. It was a big mistake. I pushed the button and drilled through the plywood and the wooden cover and almost reached the metal table. He immediately moved all the stuff to a wooden table. Well, I think it’s always good to know how you should NOT do things.
Tein aluksi nämä leimasimet vanerilevystä. Se oli aika hankalaa, sillä levy lohkesi helposti. Toisaalta työ valmistui nopeasti.
I began by making these stamps out of plywood. It was rather difficult because the plywood broke off easily. On the other hand the work was finished quickly.
Oikean puun käsittely kiinnosti minua enemmän. Kaiversin erilaisilla taltoilla siperianmahonkia ja siinä oli jotain mielettömän hienoa, ehkä se oli se, että puu on elävä materiaali. Vaneri vaikutti kuolleelta materiaalilta ainakin minun käsissäni. Tai kukaties onnistuin tappamaan sen porakoneella.
The handling of real wood interested me more. I carved Siberian mahogany with different kinds of chisels. I felt it was extremely great to carve it. Perhaps it was because the wood had been a living material once. The plywood seemed to be a dead material, at least in my hands. Or who knows, maybe I managed to kill it with the drill.
2 kommenttia:
Voi miten upeita leimasimia, ja mikä parasta, niillä on ihana painaa kangasta, paperia, nahkaa - mitä vain. Ja kuviot eivät tule missään muualla vastaan. Tuo "verkkonauha" leimasin on suosikkini. Niin eläväpintaista jälkeä...Olisinpa ollut myös siellä ;-)) vähän naama vihertää :DDD
Itsekin tykkään tuosta verkkonauhaleimasimesta, vaikka noita kuoppia oli hankala kaivella. Onneksi ei tarvinnut niin millintarkkaa työtä tehdä, koska halusin siitä juuri tuollaisen vähän rosoisen painojäljen.
Lähetä kommentti